Lohjan luontokuvailta 2011

Lohjan luontokuvailtaa vietettiin tänä vuonna luonnonsuojelullisissa merkeissä. Salintäysi yleisö sai vakavaa miettimistä jokaisen kuvaajan esityksistä.

Ensimmäisenä Elina Nuortie kertoi kuvaesityksellään rakkaudestaan mereen ja saaristoon. Valkokankaalla vilahteli saaristoluonnon koko kirjo, taustalla kuitenkin ajatus senkin hitaasta tuhoutumisesta.

”Vain hullu rakastaa merta väitti viisas.
Vain sellainen, joka ei tunne sitä eikä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.

Ei raukka tunne rakkautta.”

Ritva Kovalaisen Metsänhoidollisia toimenpiteitä toi pysäyttävästi esiin suomalaisen metsäluonnon surkean tilan. Merkityksellisten puiden ja niihin liittyvien tarinoiden lisäksi Ritva kertoi suomalaisten suhteesta metsään. Tuttu metsä on monelle tärkeä osa itseä ja sen katoamisesta on vaikea toipua. Kuitenkin ne lapsuuden tutut metsät katoavat ja muuttuvat toinen toistaan ankeammiksi hakkuuaukeiksi ja metsäraiskioiksi. Harvoin on kuvaesityksen jälkeen noin kiukkuinen ja turhautunut olo, eikä se tosiaankaan johtunut kuvien tai esityksen huonoudesta.

Samaa tutun metsän ja maiseman katoamista pohti myös illan päättänyt Mika Honkalinna esityksessään kotometsästä. Myös Suuri Pöllö oli yhtenä pääosan esittäjänä esityksessä. Mika oli seurannut huuhkajaa aina Helsingin betonierämaahan asti. Huuhkaja näytti viihtyvän myös ihmisen rakentamassa maisemassa, mutta entä kuvaaja?

Illan juontajana ja organisaattorina kähisi ääni flunssaisena Lars Eriksson.

Illan järjestelyistä ja tarjoiluista vastasi perinteiseen tapaan Lohjan seudun ympäristöyhdistys, Lohjan maailmankauppayhdistys ja ProLuontokuva.

Ensi vuonna taas uudelleen maaliskuun ensimmäisenä torstaina!

Kommentointi on suljettu.